Ihka ensimmäinen nukkekotikokoinen päiväpeitto on nyt valmis  Virkattu sellainen siis. Kyllähän tuo vei aikaa ja koukun koukkauksia ihan yhtä paljon, kuin oikeassa koossakin tehty olisi vienyt. Sitäpä ei tullut ajatelleeksi siinä vaiheessa, kun alkoi mukamasti tekemään jotain pienen pientä! Mutta mukava sitä on ollut tehdä ja voisin sanoa, että virkkaus oli jokseenkin terapeuttistakin. Kahdet hautajaiset ollaan valitettavasti jouduttu viettämään viimeisten kolmen viikon aikana, joten virkkaus vei ajatuksia vähäksi aikaa muualle. Se on auttanut tällä erää siis myös surutyön tekemisessä. Siksipä sillä on myös tunnearvoa erittäin paljon. Tässä kuva tuotoksesta. Värit näyttävät hieman oudoilta kuvassa, mutta pääasia on kai kuvio ja yleisilme 

Päiväpeitto Ison pienen nukkekodin vanhempien sänkyyn. Vain muut petivaatteet puuttuu 

Fimomassat odottaisivat myös tekijää, mutta jotenkin on nyt niin mukava virkata, että taidan pyöräyttää vielä pari tyynyä ja ehkä jotain muutakin pientä. Ruokien tekeminen saa siis vielä odottaa, mutta onneksi nukkekodin väki tulee vähällä ravinnolla toimeen